sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kokemuksia vuokratyöfirmoista Saksassa

Moni ulkkari, ekspatti ja mamu hakee Frankfurtissa töitä vuokratyöfirmojen kautta. Tähän on syynsä; Firmoja on paljon, minkä takia niihin törmää jokaisella työnhakusivustolla. Lisäksi ne tietysti tarjoavat useita erilaisia työpaikkoja, jolloin yhdellä hakemuksella voi tavoittaa monta potentiaalista työnantajaa. Ekspatteja vuokrafirmat houkuttelevat erityisesti siksi, että monet englanninkieliset työpaikat haetaan niiden kautta ja firmat ovat ehkä helppo tie ennestään vieraille työmarkkinoille. Esimerkiksi Euroopan Keskuspankki näyttäisi rekrytoivan erityisen paljon ulkoisten firmojen kautta.

Olen itse työskennellyt Suomessa vuokratyövoimaa välittävissä yrityksissä sekä vuokrattuna työntekijänä että talon sisällä HR- ja rekrytointiassistenttina. Saksassa ja Frankfurtissa olen käynyt haastateltavana ehkä 5-7 eri vuokrafirmassa, mutten ollut yhdenkään listoilla. Olen kuitenkin huomannut, että jo rekryprosessi on täälläpäin erilainen kuin henkilöstöyrityksissä, joissa Suomessa työskentelin. Täällä minua on jäänyt firmojen toiminnassa vaivaamaan epäselvyys, läpinäkymättömyys ja huolimattomuus, jollaista en ole Suomessa vastaavassa mittakaavassa kokenut.

Kävin juuri muutama päivä sitten jälleen kerran erään vuokrafirman haastattelussa. Olin laittanut hakemuksen menemään, koska firman sivuilla oli haussa paikka, joka vastasi paremmin koulutustani, kokemustani ja kiinnostuksiani kuin nykyinen työni. Menin haastatteluun vastoin tapojani vain kepeästi valmistautuneena, ja hyvä että menin, koska hakemaani paikkaa ei ilmeisesti ollutkaan haussa enää laisinkaan. Konsultti lätkäisi eteeni kuvaukset kolmesta eri paikasta, joista yksikään ei edes muistuttanut hakemaani työtä saati kuulostanut kovin kiinnostavalta. Yritin kysellä hakemani paikan perään, mutta haastattelija vain kiersi kysymyksen sanomalla “kyllä meille aina välillä sen tyyppisiäkin paikkoja avautuu”. 

Minulle on tapahtunut näin aiemminkin muissa paikallisissa vuokrafirmoissa. Minua onkin haastateltu ihan eri hommiin, kuin joihin olen hakenut. Se on harmittanut erityisesti silloin, kun olen valmistautunut haastatteluun erityisen hyvin miettimällä tarkkaan, miksi sovin juuri tähän tehtävään. Firmat yrittävät ilmeisesti vain haalia kontaktipooliinsa mahdollisimman paljon porukkaa, jos asiakasyritykset sattumalta joskus olisivat tällaista osaamista vailla.

Paikallisten firmojen haastatteluissa minulla on monesti ollut myös olo, ettei rekrytoija ole edes lukenut hakemustani, nähnyt CV:täni tai valmistautunut haastatteluun millään lailla. Se tuntuu erittäin töykeältä hakijaa kohtaan, joka on nähnyt vaivaa hakemuksen kanssa ja saapunut haastatteluun tositarkoituksella. Esimerkiksi tässä viimeisessä tapauksessa haastattelijalle tuli yllätyksenä, että a) olen tällä hetkellä työsuhteessa (hän luuli että voisin aloittaa työt heti huomenna), b) tulen Suomesta (yksi hänen esittelemistään paikoista oli sattumalta suomalaisfirmassa) ja c) asun Frankfurtissa. Hakemuspapereissani oli kyllä selkeästi esitelty niin nykyinen työpaikkani, irtisanomisaikani, kansalaisuuteni kuin osoitteenikin.

Ja sitä (Suomessakin valitettavan) tavallista on tietysti tapahtunut, että hakemus on kadonnut kuin tuhka tuuleen, eikä siihen ikinä vastata mitään. Soittopyyntöihini on myös jätetty vastaamatta ja luvattuja yhteydenottoja tekemättä. 

Tunnen kyllä pari suomalaista, jotka ovat saaneet työpaikat vuokrafirmojen kautta ja homma toimii ainakin jollain tavalla. Itse en kyllä paikallisia vuokrapuljuja voi suositella. Yritän jatkossa olla sortumatta houkutteleviin työtarjouksiin, joita niiden sivuilla näkee. Ne kun vaikuttavat olevan pelkkää mielikuvamarkkinointia ja keino saada lisää nimiä haaviin työnhakijan tavoitteista piittaamatta.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kuullunymmärrysharjoituksia

Keksin, että alan kuunnella saksankielisiä podcasteja, jotta ainakin kuullunymmärrys sujuvoituu. Hommasin ensin kaikki mahdolliset Deutsche Wellen opetusnauhat ja hi-taas-ti luetut uutiset, mutta kyllästyin niihin n. puolen tunnin kuluessa. Jostain syystä kielenopiskelijoille suunnatut podcastit ovat melko lyhyitä (ei riitä paljoa kuunneltavaa), käsittelevät jotain ihan käsittämättömän tylsiä aiheita (esim. millaisia tuliaisia turistit ostavat Berliinin muurilta) ja kuulostavat luotaantyöntävän keinotekoisilta ja näytellyiltä. Pölinöissä on varmastikin tavoiteltu neutraaliutta, ja hyvin on onnistuttu. Löytämäni opiskeluun tarkoitetut podcastit ovat kiinnostavia kuin kasa vetistä pahvia.

Olin ajatellut, että „tavalliset“ podcastit ovat minulle vielä liian vaikeita, mutta sitten tajusin, että lähetyksiä voi kuunnella halutessaan puolella vauhdilla. Tästä innostuneena guuglasin „die Besten Podcasts“ ja heti alkoi löytyä omaan makuun paremmin sopivaa materiaalia. Nyt olen sitten kuunnellut „Sexvergnügen“ (suomennettuna jotakuinkin „seksihuvit“ :D ) -podcasteja, joissa kaksi naista rupattelee kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Välillä saa korvat punaisena hihitellä itsekseen työmatkajunassa, mutta tuleepa ainakin kuunneltua saksaa! 

Seuraavaksi aion kuunnella Kack und Sach geschichten“, aiheina mm. „Wo geht Spongebob kacken?“. Että sellainen laadukas huumori uppoaa täälläpäin! :’D