Olen menossa ensi viikonloppuna Suomeen ensimmäistä kertaa PUOLEEN VUOTEEN! En ole ikinä aiemmin ollut näin kauan poissa äidin helmoista. Nyt hyvän ystävän synttärikekkerit kuitenkin kutsuvat.
Moninaiset tunnelmat. Samalla ihanaa, mutta toisaalta luulen, että alan vollottaa heti, kun hyppään sinivalkoisille siiville. On ollut niin ikävä kaikkia! Nyt jo vähän silmät kostuu, kun mietin koko asiaa.
Yhden toisen saksalaisen mieskomeuden perässä Frankfurtiin muuttaneen mamukaverin kanssa tätä on tullut useamminkin pohdittua; haihtuuko se koti-ikävä ikinä? Kotiutuuko sitä koskaan oikeasti? Onko kohtalona nyt ikuisesti kahden maan välissä haikailu?
Olen aika herkkis ja välillä koti-ikävän fiiliksiä on tosi vaikeaa kestää. Toisten ulkosuomalaisten vertaistuki onneksi auttaa. Asiaa helpottaa myös se, että täällä Franksussa kevät on jo pitkällä. Mielummin sitä aina aurinkoisella terassilla afterwork-apfelwein kourassa ikävöi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti