Kulttuurienvälisen viestinnän haasteet osa miljoona

Edellisessä postauksessa totesin, että intregraatiokurssin parasta antia on erimaalaisten ja -taustaisten kurssikaverien kanssa keskustelu. Näin ajattelen edelleen. Saamassani käytännön kokemuksessa kulttuurien välisestä viestinnästä on kuitenkin myös tummia sävyjä.

Jokin aika sitten keskustelimme ihmisoikeuksista. Eräs mies kertoi, että hän löi aiemmin vaimoaan. Mutta ei siinä mitään, koska hän teki sen rakkaudesta, eikä hän sitä enää tee. Kurssilaisten keskuudessa kohahti. Pääosin nuorten naisten kansoittama ryhmä, itseni mukaan lukien, oli tyrmistynyt. Myöhemmin sama sanataiteen mestari toitotti suureen ääneen, että kaikkien naisten tulisi imettää lapsiaan vähintään kaksivuotiaiksi ja muu toiminta on edesvastuutonta. Äidit ja muut naiset kiukustuivat jälleen. Oletko itse imettänyt? Entä äidin terveys? Kaikilta ei vain tule maitoa! Tauolla miehestä puhuttiin hänen selkänsä takana odotettavan halveksivaan sävyyn. Yksi tyttö julisti vihaavansa kaikkia muslimeja ja islamia, eikä ymmärrä, miksi meille mm. integraatiokurssilla Saksan uskonnoista puhumisen yhteydessä tyrkytetään moista ”paskaa”. (Tähän huomautuksena, että mies ei varsinaisesti ollut muslimi, vaan omien sanojensa mukaan "yhdisteli eri uskonnoista parhaaksi katsomansa osat".)

Ei siinä mitään, olin itsekin kyseisen idiootin kanssa eri mieltä enkä hyväksy kenenkään lyömistä missään tapauksessa. Mutta se ei kuitenkaan estä minua ymmärtämästä miestä. Hän on kotoisin äärimmäisen patriarkaalisesta ympäristöstä. Hän ei ole tyhmä, vaan typerys. Hän on ehkä vain tietämätön. Hän todennäköisesti vain toistaa sitä, mitä on kotoaan oppinut. Voinko tuomita häntä siitä? Voin tietysti, mutten usko sen johtavan mihinkään.

Kurssillani on pienoiskoossa käynnissä monia asioita, jotka ovat menneet pieleen myös suuremman kaavan kansainvälisessä kanssakäymisessä. Kaikilla on omat tapansa, tavoitteensa ja arvonsa. Kaikki haluavat asua ja elää yhdessä samassa paikassa. Mutta kukaan ei ole valmis tinkimään, joustamaan, kuuntelemaan tai kunnioittamaan. Ei ihme, että tunnelma välillä kiristyy. Ihmiset tuomitsevat koko ryhmän joidenkin perseilyn takia, kuten tyttö teki. Tämän saman tytön lempimaneeri on töräyttää jokin kova mielipide, esim. ”Pakolaismiehet vain laiskottelevat kaduilla ja saksalaiset saavat maksaa” ja lisätä perään ”Das ist einfach so”, näin se vaan on. Monet hänen mielipiteistään ovat hänelle kiveen hakattuja totuuksia, joita hän ei lähde muuttamaan. Hedelmällinen lähtökohta keskustelulle.

Välillä tekee mieli itkeä. Eikö juuri näiden kotimaistaan uuteen vieraaseen paikkaan lähteiden ihmisten luulisi ymmärtävän maltin ja ymmärryksen merkityksen kulttuurien harmonisen yhteiselon takaamiseksi? Tuntuu, että monet maahanmuuttajat ovat kovimpia maahanmuuton vastustajia, mikä tuntuu nurinkuriselta.

En sano, ettei itselläni olisi ennakkoluuloja. Totta helvetissä on. Mutta olen aikuinen ihminen ja pystyn käsittelemään niitä. Ymmärrän, että jokainen ihminen, vaikka väistämättä onkin aina jossain määrin kulttuurinsa tuotos, on yksilö. Ja jokaisessa kulttuurissa on sekä hirviömäisiä että ihania, välittäviä ja viisaita yksilöitä.

Vauhtia integraatioon kurssilta

Orientaatiomateriaalit

Viimeisimmän kielikurssin jälkeen olen osallistunut työväenopistolla orientaatiokurssille (Orientierungskurs, kavereiden kesken tunnetaan myös aivopesukurssina tai työttömien päiväkerhona). Täällä mamuille on siis tarjolla yhteensä 660 opetustuntia kestävä kurssi, jonka tavoitteena on tehdä vaihtelevista olosuhteista Saksaan saapuneista villeistä (itseni mukaan lukien) yhteiskuntakelpoisia asukkaita Saksan talouden kukoistusta tukemaan. Ensin opiskellaan 600h kieltä aivan alkeista aloittaen, jonka jälkeen paneudutaan vielä 60 tunnin verran Saksan politiikkaan, historiaan ja yhteiskuntaan. Itse loikkasin kielikurssille siinä 400. tunnin paikkeilla (harmi vaan 600h Bundeslandin tukemaa opetusta oli tarjolla vain alkeisiin, ei mille tahansa kielitasolle). Kurssilaisen tilanteesta riippuen kurssit saa joko ilmaiseksi, puoleen hintaan tai pulittaa kokonaan itse (VHS:lla hinta suht kohtuullinen 240€/100h opetusta). Käsittääkseni esim. sosiaalitukien saajille Bundesland piffaa opetuksen. Itse maksoin ensimmäiset 100h opetusta itse, mutta seuraavat 100h sain 50% alennuksella. Tätä varten VHS:ltä lähetettiin Bundeslandiin hakemus, jossa vakuutettiin, että aion jäädä Saksaan ja integroitua. Puolikkaan hinnan edellytyksenä oli myös se, että vien orientaation kokonaisuudessaan loppuun, eli osallistun myös tälle 60h integraatiokurssille.

Mielestäni systeemi on aivan hyvä! Aluksi pyörittelin kurssilla vähän silmiäni, kun opetus alkoi siitä, mitä on demokratia. Ymmärrettävästi näin on toki tehtävä, koska osa maahanmuuttajista saattaa tulla vaikka diktatuureista, puhumattakaan nyt maista, joissa sananvapaus ja tasa-arvo ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Sittemmin on käyty läpi Saksan poliittinen järjestelmä, kuten Bundestagin toiminta. Periaatteessa ihan kiinnostavaa, mutta erilaisia hallintoelimiä on niin miljoona, että välillä meinasi tunneilla silmät lupsua. Mutta! Tällä viikolla alettiin käydä läpi Saksan natsihistoriaa ja johan alkoi väsyneempääkin humanistia kiinnostaa. Muistan kiemurrelleeni tuskissani peruskoulun ja lukion historiantunneilla, koska siis daa, ketä kiinnostaa, mitä tapahtui jossain kaukaisessa paikassa joskus biljoona vuotta sitten, kun vanhempanikaan eivät olleet syntyneet. Elämässä oli paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten 600 markkaa maksanut uusi kannettava vihreä CD-soitin ja eka maitopurkin kokoinen kännykkä (jolla ei voinut soittaa muualle kuin kotiin, koska kellään muulla ei vielä ollut kännykkää). Olispa hissanopet nyt katsomassa, kun hirveänä hikarina kerron muille kurssilaisille, että Graf von Stauffenberg oli yksi natsiajan upseereista, joka yritti epäonnistuneesti salamurhata Hitlerin 1944. (Opeope, meidän naapurissa on muuten Graf-von-Stauffenberg-Strasse!!)

Ensi viikolla ohjelmassa on vielä saksalaisia tapoja, juhlapäiviä, koulutusmahdollisuuksia ja sen sellaista. Aika perushuttua siis, kun itsellä on paljon saksalaisia tuttuja. Mutta kiinnostavaa tietysti, mikä on "virallinen" näkökulma näistä asioista ja miten ne mamuille esitetään.

Itse en olisi tällaista integraatio-opetusta peruselämästä selviämiseen välttämättä tarvinnut, koska saksalainen kulttuuri ei suomalaisesta juuri eroa. Käyn kurssilla kuitenkin innokkaasti, koska opin esim. hienoja sanoja, joita ei ehkä muuten ihan ensihätään oppisi (Verfassungsorgane!) ja mielestäni on kyllä hyvä tietää perusjutut esim. asuinmaan politiikasta, vaikkei äänestää saakaan. Kurssin parasta antia on kuitenkin multikulturellien kurssikavereiden kanssa keskusteleminen maailman asioista. Se jos mikä avartaa omaa ajattelua.

Lisätietoa integraatiokurssista:
http://www.bamf.de/DE/DasBAMF/Aufgaben/Integrationskurs/integrationskurs-node.html