tiistai 20. joulukuuta 2016

Verraton joululahja - uusi työpaikka!

Leppeä kotirouvaelämä vetelee viimeisiään, sillä uuden vuoden alusta loikkaan taas työelämän pyörteisiin. Tätä on odotettu kyllä kiihkeämmin kuin joulupukkia ja hieman on vielä jopa epäuskoinen olo, että ihanko tosissaan sain työpaikan, vielä oikein hyvältä vaikuttavan sellaisen. Mutta kai se on uskottava, kun on nimet seisovat paperissa ja työsuhdepuhelinkin jo tilauksessa.

Itselleni työnhaku Saksassa oli kaikkea muuta kuin mukavaa ja innostavaa. Kun asuimme Bielefeldissä, hain omien muistikuvieni mukaan (ainakin!) noin miljoonaa työpaikkaa, mutta lähes tuloksetta. Yhden pienipalkkaisen pakkaamistyön olisin saanut, mutta en viitsinyt sen takia keskeyttää useamman huntin kielikurssia. Frankfurtiin suurempien markkinoiden ääreen muuttaminen herätti toivoa. Olin silti hyvin epäluuloinen ja varauduin henkisesti ainakin puolen vuoden työnhaku-urakkaan. Mutta kuinka ollakaan, työhaastatteluja alkoi tippua välittömästi. Siinä missä Bielefeldissä kävin puolen vuoden aikana kahdessa haastattelussa (joista toinen oli itseasiassa Münsterissä), Frankfurtissa sain kuukauden sisään neljä haastattelua. Erona vielä sekin oleellinen seikka, että Frankfurtin haastattelut olivat kaiken lisäksi pesteihin, joihin oikeasti halusin työllistyä.

Viimeisessä paikassa sitten lopulta osui täyspotti. Ensin minut puhelinhaastateltiin ja jo puhelimessa tuli mukava fiilis, että olimme haastattelijan kanssa samalla taajuudella. Yleensä jännitän työhaastatteluita niin paljon, ettei halvaantuminen ole kaukana, mutta nyt face-to-face-haastattelussakin oli niin luonteva ja positiivinen tunnelma, että liika pingotus unohtui nopeasti. Ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen, koska minulle tehtiin heti haastattelun jälkeen työtarjous! Tammikuussa minusta tulee "assistant management" isoon kansainväliseen puotiin. :)

Suomalaisten keskuudessa olen nähnyt usein keskusteluja, joissa pohditaan, voiko Saksassa työllistyä ilman hyvää saksan kieltä. Nyt olen elävä esimerkki siitä, että kyllä voi! Frankfurtista tunnen muutaman muunkin suomalaisen, jotka puhuvat vielä itseäni vähemmän saksaa ja hyvin porskuttavat työelämässä siitä huolimatta. Ratkaisevaa lienee hakeutua tarpeeksi suureen ja kansainväliseen kaupunkiin (Frankfurt, Berliini ja München vaikuttavat ainakin lupaavilta, varmaankin myös Hampuri), jossei satu olemaan onnellisten tähtien alla syntynyt hannuhanhi.

Nyt vähän jännittää, miten sopeudun jälleen työelämän järjestykseen kaiken kotona ja kursseilla lössyilyn jälkeen. Toisaalta työmotivaatio  ja -into ovat niin katossa, että kaikki menee alussa varmasti ihan omalla painollaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Muutosvastarintaa ja -hurmaa

Olen vähän vältellyt sen tunnustamista, mutta ei maahanmuuttajana oleminen aina kovin sujuvaa liitoa ole ollut. Tämä tuli itselle kouriintuntuvaksi, kun raijattiin karavaanimme tänne Frankfurtiin ja taas alkoi alusta uudessa paikassa sosiaalisten ympyröiden haaliminen, parhaan lähikaupan etsiminen ja yleinen oman paikan metsästäminen.

Vaikka en ole mitään suuria vastoinkäymisiä kohdannutkaan, välillä vaan väsyttää ihan tolkuttomasti. Uudet asiat ja ihmiset ovat ihania, mutta kaltaiseni salaujo semi-introvertti joutuu välillä tsemppaamaan niiden kanssa liikaakin. Ja kun uutuuksia on monta viikossa, elämä alkaa jännittää ja väsyttää. Mutta ei kai auta kitistä, tuntemattomasta tulee tuttua vain tutustumalla eikä kotona pötköttämällä.

Muutto Frankfurtiin on joka tapauksessa muuttanut eloa 95 prosenttisesti parempaan suuntaan. Olen jo tutustunut moniin kivoihin tyyppeihin, saanut töitä (tästä lisää seuraavassa postauksessa!), rakastunut uuteen kämppään ja pikkaisen ihastunut itse kaupunkiinkin. Vaikka välillä on olo, että jään loppuvuodeksi peiton alle enkä jaksa enää mitään uutta, en kyllä haikaile Bielefeldiin. Uskon, että täällä Frankfurtissa mun Saksan elämä oikeasti vasta alkaa!